Taiteilijan ajankohtaiset kuulumiset
Hei ja keväiset terveiset työhuoneelta! Olen lopettanut julistekauppani Shopifyssä yleisen heikon taloudellisen tilanteen takia ja palaan jälleen pelkästään alkuperäisiin maalauksiin ja ruohonjuuritason työhön. Ehkä joskus tulevaisuudessa avaan sen uudestaan erilaisella formaatilla, mutta nyt keskityn seuraavan yksityisnäyttelyn teosten maalaamiseen; aihe käsittelee ikääntymistä ja katsetta. Vapaana olevia teoksiani löydä Galleria G12:sta Helsingistä.
Olen prosessoinut paljon markkinoinnin merkitystä taiteilijalle. Elinehto on olla näkyvänä sosiaalisessa mediassa/julkisuudessa. Olen boikotoinut Instagramia sen poliittisten kytkösten/Metan takia ja siirtynyt Pixelfed.Social -alustalle. Markkinoinnin kannalta se on edelleen kasvava ja kehittyvä yhteisö, mutta sen olennaiset hyvät puolet liittyvät ennen kaikkea yhteisöllisyyteen, vapauteen ja algorittomaan hallintaan. Paradoksaalista. Mietin markkinointia, koska se tuo lisää näkyvyyttä, mahdollisesti lisää tunnettavuutta ja sitä kautta lisää taloudellista hyötyä. Silti haluan olla rauhassa varjoissa, työstää taidettani, sillä itseisarvona julkisuus ei ole omien arvojeni mukaista.
Tuntuu siltä, että tällä hetkellä moni asia on murroksessa ei vain maailman politiikassa vaan myös ihmisten omassa yksityiselämässä. Huomaan innokkaasti kokeilevani uusia asioita, kuten teknologiaa ja tekoälyä, mutta sitten palaan AINA takaisin lähtöpisteeseen. Mikään tekoäly ei kirjoita minua paremmin blogitekstejäni (olen kokeillut), mikään algoritmi ei tuo henkeä ja sielua teoksiini enkä myöskään kaipaa sellaista julkisuutta tai mainetta, joka huomenna/kuuden tunnin päästä on jo mennyttä ja vanhaa. Haluan kestävyyttä, etsin todellisuutta ja jonkinlaista sisäistä totuutta. En tiedä pystynkö hahmottamaan ajatuksiani niin että ymmärrät, teen parhaani.
Olen ollut viime aikoina mediassa hyvin passiivinen. Olen miettinyt, ajatellut, lukenut, ollut luonnossa ja maalannut. Ymmärrän hyvin, että nykymaailmassa on tiettyjä lainalaisuuksia, mutta olen aina ollut hieman kapinallinen. Teköälykin on hyvä apuväline, mutta sen ei voi antaa hallita kaikkea. Ehkä vetäydyn jossain vaiheessa pois maailman hektisyydestä, vain maalaan yksin ja perikunta sitten aikanaan ihmettelee mitä tekisivät kaikilla teoksillani... Virnistys. Eli etsin parhaillaan jonkinlaista tasapainoa olemisen ja tekemisen välillä. Vanha sielu vanhenevassa ruumiissa.
Kiitos sinulle ajastasi, olisi mielenkiintoista kuulla omia kommenttejasi tai pohdintojasi samasta teemasta. Voi hyvin ja aurinkoista kevättä, Hanna ❤️