Katso minua. Olen tässä. Ikääntyminen, feminismi ja maalauksen vapaus

Tänä vuonna maalaan naisista, jotka ovat eläneet. Ei nuoruudesta, ei ihannekuvista, ei siitä mitä naisen pitäisi olla. Maalaan siitä, mitä tapahtuu kun nainen astuu pois ulkoisen katseen alta ja alkaa katsoa itse, suoraan, omalla tutkivalla ja reflektoivalla katseellaan. Ajattelen, että ikääntyminen ei ole katoamista, vaan se on saapumista vahvaan yhteyteen oman itsen ja maailman kanssa.

Mitä feminismi tarkoittaa minulle taiteessa

Feministinen taide ei ole minulle julistamista eikä iskulauseita. Se on tapa katsoa. Kun maalaan ikääntyvää naista, en piirrä hänelle anteeksipyyntöä. En pehmentele. En nuorenna häntä. Annan hänelle sen, mitä häneltä on liian usein evätty: läsnäolon, arvon ja oman katseen, joka ei väistä.

Länsimainen kulttuuri opettaa jälleen naista katsomaan itseään ulkoapäin. Ensin nuoruuden kautta, sitten sen menettämisen kautta ja ikääntyminen esitetään häviönä teollisessa kosmetiikkavyörytyksessä. Minä kieltäydyn tästä tarinasta. Uurre ei ole merkki epäonnistumisesta vaan se on merkki elämästä. Haluan teoksissani tutkia sitä tunnetta, mikä on piilotettu maalin alle; öljyvärin tai meikin peittämäksi. 

Intuitiivinen työtapa feministisenä valintana

Maalaan öljyllä mäntypuulle, intuitiivisesti, ilman ennakkosuunnitelmaa. Uurran pintaan sgraffito-jälkiä. Tämä työtapa on minulle myös feministinen ele, sillä se on lupaus kuunnella, mitä käsi ja sydän tietävät ennen kuin järki ehtii korjata tai sensuroida.

Naisille on erityisesti menneinä vuosikymmeninä opetettu, että heidän tunteensa ovat liikaa. Että heidän tulisi hillitä, pehmentää, sovittaa itsensä suhteessa muihin. Intuitiivinen maalaaminen on minulle tapa sanoa: Ei! Tunne on juuri oikea kokoinen. Tunne ansaitsee tulla nähdyksi sellaisena kuin se on. Tunne kertoo arvoista ja arvostetuksi tulemisesta tai sivuun jättämisestä. Maalaan siis naisista, joilla on historia ja joiden ei tarvitse pyytää anteeksi.  Tutkin sitä, miten vuosikymmenet kerrostuvat naiseen ja miten se voima, joka kertyy elettyyn elämään, näyttäytyy kasvoilla, käsissä, ryhdissä. 

En maalaa heikkoja naisia, sillä onko heitä?! Maalaan naisia, jotka tietävät ja voimaantuvat, tuntevat oman arvonsa ja silti elävät sopusoinnussa ympäröivän maailman kanssa. Viisaus asuu Sydämessä. Ja se näkyy, jos vain uskaltaa katsoa.

Uskallatko sinä?

Voi hyvin, lämpimin terveisin Hanna 🎀