Taiteen luominen tyhjästä

Hei ja hyvää uutta vuotta 2026! 

Olen miettinyt taas paljon maalamisen prosesseja. Tyhjä puupohja voi tuntua yhtä aikaa niin lupaavalta ja todella pelottavalta. Se on kuin hiljainen huone tai tila, jossa kaikki mahdollisuudet ovat läsnä, mutta mikään ei ole vielä saanut muotoa. Kun maalaan öljyväreillä, en kuitenkaan aloita tyhjyydestä. Aloitan siitä, mitä olen kantanut mukanani vuosia: kokemuksista, tunteista, muistoista ja niistä näkymättömistä kerroksista, jotka tekevät minusta sen, joka olen.

Maalaaminen ei ole minulle pelkkää värin levittämistä pinnalle. Jokainen siveltimenveto on yritys koskettaa jotakin, mitä en ehkä osaa sanoittaa, mutta jonka tunnen vahvasti kehossani ja mielessäni. Se on yritys antaa muoto jollekin, joka on ollut sisälläni pitkään; joskus hiljaa, joskus vaativana, joskus lempeänä kuiskauksena.

Silti aloittaminen on usein vaikeaa. On hetkiä, jolloin tyhjän puupohjan edessä seisominen tuntuu samalta kuin seistä kynnyksellä, jota ei uskalla tai pysty ylittämään. Ei siksi, ettei haluaisi, vaan siksi, että tietää, että jokainen uusi teos vaatii rehellisyyttä. Se vaatii antautumista prosessille, joka ei koskaan ole täysin hallittavissa. Tämä rehellisyys on joskus hyvin pelottavaa, sillä maalatessa aina paljastaa itsensä aidoimmilleen jos haluaa maalata itselleen. Tiedätkö tunteen?

Silloin palaan pieniin hetkiin. Valoon, joka osuu puun pintaan tietyllä tavalla. Hengityksen rytmiin, joka muistuttaa minua siitä, että mikään ei synny kiireessä. Pieneen muistiin, johonkin kehon sisäiseen välähdykseen, joka ei jätä minua rauhaan. Ne ovat kuin pieniä ovia, joista pääsen sisään teoksen maailmaan.

Ensimmäiset värit saavat olla epätäydellisiä, haparoivia, etsiviä. En vaadi niiltä mitään. Puupohja ottaa vastaan kaiken: epävarmuuden, ilon, surun, toivon. Se ei arvostele. Se vain on, ja antaa minun olla. Vähitellen maalaus alkaa hengittää omaa elämäänsä. Se ei enää ole vain puuta ja pigmenttiä, vaan jotain, joka on syntynyt välillemme. Niin...

Tyhjästä ei synny mitään. Jokainen teos rakentuu siitä, mitä olen elänyt, nähnyt ja tuntenut. Jokainen kerros kantaa mukanaan jotakin menneestä, mutta samalla avaa tilaa jollekin uudelle. Ihan niin kuin me ihmiset! 

Voi hyvin ihana sinä ja ollaan kuulolla, 

lämpimin terveisin Hanna ❤️