Öljymaalauksen hitaus rauhoittaa
On hiljainen ja rauhallinen sunnuntaiaamu. Ulkona tuulee ja näyttää tulevan pilvinen päivä; hyvä päivä mennä metsään keräämään mustikoita ja kantarelleja. Istun työhuoneessani klo seitsemän, kahvinkeitin porisee taustalla ja tarkastelen kuivuvia öljyvärimaalauksia. Osa teoksista on menossa noin kuukauden päästä aukeavaan syyskyiseen Galleria Räyhän näyttelyyn Turussa, osa on keskeneräisiä odottaen jatkotyöstöä. Istun, rauhoitun ja vain olen.
Olen käynyt päivittäin tarkastelemassa maalauksiani ja niiden kuivumista ennen vernissakerroksen laittamista. Teoksen pitää olla täysin kuiva, ja usein siihen saattaa mennä pitkäkin aika riippuen öljyvärikerrosten paksuudesta ja määrästä. Kuivuminen vie oman aikansa ja tarjolla on erilaisia maalausaineita nopeuttamaan prosessia, mutta itse tyydyn odottamaan. Odottavan aika on pitkä, sanovat. Totta.
Öljyvärit mahdollistavat hehkuvien ja valoa säteilevien värikerrosten käytön, hieman samalla tavalla kuin akvarellit. Olen maalannut paljon myös akryyliväreillä, mutta niiden nopeudesta, peittävyydestä ja helppoudesta huolimatta palaan aina säännöllisesti öljyvärien käyttöön. Miksi? - No siksi, että öljyvärien kermainen koostumus, tekstuuri maalatessa ja lopputulos kiehtovat minua erityisesti. Ja tietenkin myös siksi, että voin hyödyntää kaiverrustekniikkaa eli sgraffitoa esimerkiksi maalatessani puulle. Teen jokaisen kaiverruksen yhdellä vedolla ainutkertaisesti eikä sitä voi korjata, koska teen sen maalauksen ollessa jo muutoin valmis. Tämä työtapa, pitkän työstöajan antavat öljyvärit ja nopeat, voimakkaat kaiverrukset ovat mielestäni täydellinen mutta haastava yhdistelmä; on oltava läsnä hetkessä tai maalauksen saa aloittaa pahimmassa tapauksessa täysin alusta.
Puhun paljon teosteni kautta mielen hyvinvoinnista ja rauhoittumisesta, myötätunnosta sekä erityisesti naisten ja tyttöjen voimaantumisesta. Tarkoitukseni ei ole paasata tai julistaa. Maalaan itselleni, oman itseni kautta ja elämässäni kokemistani, tärkeistä asioista. Tiedän itsekin miltä tuntuu, kun elämä on raskasta ja voimat vähissä, ehkä juuri sen takia haluan maalata myös toivosta ja valosta, myös muistuttaakseni itseäni siitä, että elämä kantaa. Rauhoitun työhuoneessani, olen kuin täysin toisessa maailmassa. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Prosesseja ei voi pakottaa tai kiirehtiä, jos haluaa hyvän ja kestävän lopputuloksen, mutta silti on reagoitava oikea-aikaisesti ja päättäväisesti.
Levollista sunnuntaita juuri Sinulle, missä ikinä oletkin.
Lämpimin terveisin Hanna 🥰😌