Kun valon määrä pienenee

En ole kirjoittanut pitkään aikaan ajatuksiani tänne. Kesä on mennyt ja syksy on saapunut, illat pimenevät ja valon määrä vuorokaudessa on vähäisempi kuin muutama kuukausi sitten. Huomaan, että katsekin kääntyy sisäänpäin. 

Nautin pimenevistä syysilloista kun ulkona sataa ja tulee oikein kunnolla, kun pisarat ropisevat peltikattoa vasten ja viima muistuttaa olemassaolostaan ja enteilee talven tuloa; onneksi vasta muutamien kuukausien päästä. Tulee halua käpertyä sisälle lämpimän viltin alle, sytyttää kynttilään tuli, ehkä myös puuhellaan rätisevä valkea ja nauttia iltateestä hunajan ja hyvän kirjan kanssa. 

Ymmärrän olevani todella etuoikeutettu. Maailmalla tuulee ja valon määrä pienenee.

Nyt jos koskaan on tärkeää uskoa omaan vaikutusvaltaan omassa pienessä elämässä. Kaikki se miten kohtaamme muita ja kohtelemme muita; pisaroista muodostuu meri ja maailma olemme Me. Tuntuu niin turhalta sanoa yhtään sen enempää.

Haluan taiteellani olla Valon tuoja.

Voi hyvin, missä ikinä oletkin!

Lämpimin terveisin Hanna ❤️