Hetken hengähdys meni jo; matka jatkukoon

Näyttelyn järjestäminen on aina suuri projekti, erityisesti yksityisnäyttelyn. Porukassa on muitakin jakamassa kustannuksia ja vastuuta, mutta omassa näyttelyssä langat ovat pelkästään galleristin ja sinun käsissäsi. Näyttelyni turkulaisessa pienessä ikkunagalleria Räyhässä on onnellisesti ohi, ja hetken hengähdyskin on pidetty. 

Matka jatkukoon. Tunnen suorastaan pakottavaa tarvetta maalata jotain ei niin esittävää vastapainona näyttelytöiden aherrukselle. Työn alla on tällä hetkellä maisemamaalauksia. Ne kertovat vuorista, mielenrauhasta, luontoyhteydestä. 

Tämä ehkä kuvastaakin omaa taiteen tekemistäni: Intensiivisen työvaiheen jälkeen tulee toinen yhtä intensiivinen jakso, mutta usein vaihdan tekniikkaa tai kuvaustapaa. Figuratiivinen feministinen ilmaisu jää nyt aavistuksen taka-alalle ja haen vapaata muotoa ilman tarkkoja rajoja öljyväreillä. Ainakin hetken. Elämä on ja taide etenkin, jatkuvaa muutosta, katseen ja tunteen sidoksen kehittämistä ja kehittymistä.

En tiedä kokevatko säveltäjät tai kirjailijat samanlaista olotilaa, mutta minä olen tuntenut näin aina. Ehkä haen muutoksella tasapainoa. Koska  maalaan intuitiivisesti, en halua pakottaa itseäni taiteessani raamien sisälle. Ikään kuin tavoittelet varjoasi, mutta et koskaan saa sitä kiinni. Se on myös intohimoni maalaamisessa, jatkuva uusien syntymättömien teosten etsiminen ja niiden kanssa kilvoittelu. Oman sielun ja mielen kuuntelu, pakottava tarve pysähtyä ja kuunnella sisintään. Ilmaisukeino on vain väline tunteelle, jota yrittää sanottaa valoilla, väreillä ja siveltimenvedoilla.

Jos pidät erityisistä vihreäsävyisistä hieman abstrakteista luontomaalauksista tai taidejulisteista, nyt kannattaa pysyä kuulolla.

Voi hyvin ja ihanaa syksyä Sinulle, ystävällisin terveisin Hanna 🍂