Rutiinit vastaan inspiroituminen

Nuorena kuvittelin, että taiteilijan elämä on täynnä inspiraatiota, boheemiutta, seikkailuja ja suunnatonta vapauden tunnetta. Taiteilija voi maalata kun tuntuu houkuttelevalta ja jokainen työ olisi ainutlaatuinen mestariteos. No jaa, reilut 40 vuotta ja aika monta kulunutta saapasparia myöhemmin voin todeta lempeästi itselleni, että on tärkeää uskaltaa haaveilla mutta yhtä tärkeää on tehdä nöyrästi töitä. Inspiraatio on voimallinen lähde teosten synnylle, mutta jos odottaa vain inspiroitumista, on aika heikoilla jäillä. Boheemius (jos sillä tarkoitetaan hedonistista huoletonta yltiöromanttista elämäntapaa)  ei oikein sovi yhteen taiteentekemisen kurinalaisuuden kanssa. Ihmeellisiä seikkailuja kyllä riittää etenkin galleria- ja näyttelymaailmassa ja vapauden tunnekin on totta, ainakin omalla työhuoneella. 

Minulle taiteen tekeminen on elinehto. Tekemisen pakosta kumpuaa maalaamisen vapaus, sillä silloin muulla maailmalla ei ole merkitystä. Jos olet sattunut lukemaan elämäntarinani, tiedät, että oma taiteilijan tieni on ollut hyvin mutkainen. Tässä iässä ei enää katso peruutuspeilin kautta tietä eteenpäin, siksi en myöskään taiteen tekemisessä luota inspiraatioon vaan sinnikkyyteen ja ahkeruuteen, sillä aika on rajallista. Aika on ainoa asia elämässämme, jota emme voi ostaa määräämme enempää. 

Minulla on monenlaisia taiteen tekemiseen liittyviä rutiineja. Osa rutiineista liittyy yrittäjyyteen, osa työtilan ja välineiden huoltoon, osa itseni kunnossa pitämiseen ja osa maalausprosessiin. Tasapainon säilyttäminen näiden eri tekijöiden välillä on salaisuus inspiraation löytymiseen. Rutiinit virittävät minut ikään kuin oikealle taajuudelle ja maalaaminen alkaa sujua paremmin. Olen kiitollinen rutiineista, sillä ne pitävät jalkani maassa ja muistuttavat minua hetkessä elämisestä. Kun maalatessa inspiroidun, silloinkin rutiinit vievät maalauksen kantavaa teemaa eteenpäin. 

Tavallinen arki voi joskus tuntua puuduttavalta ja kaipaamme jotain ekstraa. Silti ajattelen, että siinä harmaassa arjessa piilee onnen salaisuus. Omissa askareissa, omassa pienessä elämässä, oman itsen kuuntelussa. Läsnäolossa. Kuvataiteen tekemisessä toisto ja harjoittelu, nöyrä työnteko on ainoa mahdollisuus kehittyä. Mitä itse kukin taiteilija tavoittelee kuvillaan on henkilökohtaista, minä tavoittelen vapautta. Mielen vapautta.

Työhuonetta siivoten, hyvää viikonloppua, Hanna Maarit