Rehellisyys on vaikea laji

Olen tehnyt Päätöksen. Monta kertaa. Uudestaan ja uudestaan. 

Olen päättänyt olla taiteessani itselleni rehellinen, mutta kerta toisensa jälkeen, aina säännöllisesti silloin tällöin,  olen huomannut kaunistelevani, silottelevani tai yrittäväni muuttaa teoksiani muiden toiveiden mukaisiksi, kuten olen kuvitellut muiden haluavan niiden olevan. Olevani varovainen. Pysyitkö kärryillä? On kaksi täysin eri asiaa tehdä tilaustyö asiakkaalle tai tilaustyö oman tyylinsä säilyttäen. Kuvituksista en puhu tässä asiayhteydessä lainkaan. Ymmärrän täysin keskustelun sisustustaiteesta ja taiteesta, sillä molemmille on oma paikkansa ja tarpeensa. Janoamme kauneutta eikä kukaan  (en minäkään) yleensä halua sohvansa yläpuolelle groteskia, pelottavaa, hurjaa maalausta. Ellei ole sitten taiteenkeräilijä. - Mutta kuka määrittää mikä on taidetta? Vastaus on tietenkin "minä".  Sen kuka määrittää mikä on hyvää taidetta, jätän nöyrästi lukijan arvioitavaksi.

Pelkkä kaunis kuva ei riitä minulle tuomaan tyydytystä taiteen kokemisessa, tuntemisessa, ymmärryksessä. SIlti olen lukuisia kertoja sortunut tekemään pikkusieviä teoksia. Totuuden nimissä silloin tavoitteena on ollut myydä. Ansaita rahaa. Mutta silloin. En ole ollut rehellinen. Itselleni. - Olen pahoillani! 

Rehellisyys on vaikea laji. Eikä taidetta voi tehdä hakemalla hyväksyntää tai koittamalla maalata jotain tavoitteena vain myydä. Vaikka sitten myisikin. Olla yrittäjä ja taiteilija on aika haastava yhtälö. Mutta kaikesta tästä huolimatta olen jälleen tehnyt Päätöksen. ... (Nyt. Lukija saa nauraa. Ääneen. Tai ainakin hymähtää. Sillä niin teen itsekin...)

Olen elänyt merkillisen elämän ja toivon että se jatkuu vielä toiset 50 vuotta. Olen tehnyt taiteen ohella toisen työuran ihmisen mielen hyvinvointiin tai pikemminkin ehkä pahoinvointiin liittyen tavoitteena pitää toivosta ja elämänlangasta kiinni. Olen omassa henkilökohtaisessa elämässäni kokenut niin toivon kuin epätoivon hetkiä. Kaikesta tästä kumpuaa se taide, joka on itselleni aitoa ja rehellistä. Voimaa, rohkeutta, intensiivisyyttä. Ainoastaan rehellinen taide voi koskettaa minua ja se ammentaa siveltimenvetonsa jostain alitajunnasta, oman sieluni pimeästä puolesta, mihin elämänkokemus ja auringonvalo ovat tuoneet toivon ja ilon. Loppujen lopuksi maalaan vain itselleni. 

Nyt päätökseni pitäköön. 

Hyvää äitienpäivää, Hanna Maarit

Ps. Voimia Sinulle, joka kamppailet oman totuutesi löytämisessä! - Ja on lohdullista muistaa, että ihminen on itselleenkin mysteeri. Aina.