Joskus vaikeimman kautta

Maalaan intuitiivisesti, spontaanisti, tunteen pohjalta. Joskus teokset syntyvät kuin itsestään ja jälkeenpäin sitä vain ihmettelee, miten kuva on muodostunut kerroksista, siveltimenvedoista ja muodoista. Joskus työ takkuaa ja mikään maalauksessa ei miellytä silmää, mutta kuitenkin jokin pitää edelleen tiukasti kiinni, rimpuilee ja estää teoksen totaalisen päällemaalauksen. Näin minulle kävi tämän "Yhdessä" -nimisen akryylimaalauksen kanssa. 

Alkuperäinen ensimmäinen maalaus oli menossa gallerianäyttelyyn, mutta sen matka katkesi näyttelyripustuksessa. Katseltuani työtäni tovin työhuoneellani, sain jotenkin kiinni jälleen jostain selittämättömästä... Turhautumisesta. Flow-tilasta. Uskalluksesta. Vapaudesta. Kaikesta siitä on taiteessani kysymys. Läsnäolosta. Pysähtymisestä. Oman itsen kuuntelemisesta. 

Lopputulos miellyttää omaa katsettani, mutta matka oli jälleen hyvin opettavainen. Työskennellessä taiteen kanssa mitään ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Virittyminen maalaamiseen on mielestäni niin "henkimaailman hommia", ettei sitä pysty sanottamaan tarkasti. Tai ainakaan itse en pysty. Tästä syystä nautin erityisesti intuitiivisesta työskentelystä, koska silloin työprosessi on myös minulle itselleni seikkailu ja täynnä oivalluksia sekä innostusta. Jos itse maalaat tai työskentelet taiteen parissa, olisi todella mielenkiintoista kuulla Sinun ajatuksiasi ja kokemuksiasi... 

Lämmin kiitos, kun olet mukanani näillä kimuranteilla taiteen poluilla! Ja ihanaa, levollista viikonloppua! 

Ystävällisin terveisin, Hanna Maarit